torstai 29. huhtikuuta 2010

Vihreän kullan kotilot

...a.k.a etanapannu. Jostain syystä innostuin yhdistämään smaragdinvihreää ja pronssille vivahtavaa kultaa. Tokihan kulta syö vihreän, ajattelin, koska aiemmin liukuvärilakanaa tehdessä kulta söi vahvan violetinkin: violetista ei jäänyt juuri mitään jäljelle, koska kullanväri dominoi niin paljon.

No ei syönyt vihreää. Päin vastoin! Vaikka leikkelin ylimääräistä smaragdia pois, jäi sitä vielä jäljelle aika lailla.

Vääntelin pitkulaiset välihelmet suorakulmion mallisista putkista. Ensin harmittelin kullanvärisessä massassa olevaa vikaa: massa oli kovin kuivan oloista pitkästä taikinan vaivaamisesta huolimatta, ja se tuppasi murenemaan taivutuksessa. Murenemisesta tuli kuitenkin hauska efekti, joten annoin sen olla.

Välihelminä on muutama kalsarikuvioinen helmi samoista väreistä, pari pientä kuutiota ja lasisia siemenhelmiä. Polymeerisavihelmien viimeistelyssä käytin uutta tuttavuuttani eli kullanhohtoista värivoidetta, jota sivellään helmen pintaan ennen paistoa. Helmi saa tällä tavoin lisää hohdetta, jonka läpi värit paistavat utuisena. Smaragdilta hohde taittoi terävimmän kärjen.

torstai 22. huhtikuuta 2010

Rantakiviä

Puolimetrisen kanssa aamuyön tunteina vietetty aika poikii ideoita. Kun on puoliunessa, tajunnanvirta saa virrata estoitta ja varsin vuolaasti.

Kehittelin reseptin rantakiviä muistuttaviin helmiin. Tai siis rantakivi ja rantakivi, ei tuossa Vitträskin rannoilla ole tällaisia kirkkaan sinisillä viiruilla koristettuja mollukoita näkynyt. Mutta jotain kivellistä näissä on.

Helmet ovat epämääräisen kolmion muotoisia, epäsymmetrisiä ja vähän eri kokoisia. Yleissävy on hämyinen ja läpikuultava. Sieltä täältä pilkistää hieman valkoista ja harmaan sävyjä, kirkkaan sinisiä raapaisuja ja pienenpieniä hopeapilkkuja.

Ennen polttamista helmet näyttivät lähinnä muovailuvahamöykyiltä, ja mietin, mitä niistä oikein tulee. Massan läpikuultavuus näyttäytyy kuitenkin vasta uunittelun jälkeen, ja olin lopulta oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Väliin vielä pieniä kermanvalkoisia siemenhelmiä ja siinä se. Taidankin pitää lopputuloksen itse!

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Lehtien havinaa

Lähtöasetelma oli paketti smaragdinvihreää, kirkkaankeltaista ja sähkönsinistä polymeerisavea. Karseat värit yhdessä ja erikseen!

Kesti tovin vääntää niistä maanläheisiä sävyjä. Sekoittelin ja sekoittelin... Ja lopputulokseksi sain iloisen yllätyksen: liukuvärin sävyt onnistuivat paremmin kuin hyvin!

Noin 120 lehdestä koottu kääty on väreiltään maanläheisen murrettu, mutta mukana on silti iloista omenanvihreää ja hehkuvaa petroolinsinistä.

Kolmannessa kuvassa näkyy osa tekoprosessia. Valitettavasti sävyt eivät näy kunnolla, koska kuva on olosuhteiden pakosta otettu illalla hehkulampun valossa. Mutta pienet lantit siis niistettiin lehden muotoon, rei'itettiin, uunitettiin ja koottiin käädyksi.

Niin kivaa kuin liukuvärien työstäminen onkin, tuo rei'ittäminen on tylsää kuin Euroviisujen pisteiden laskenta. Illan pimeydessä sain kuitenkin taustalauluksi mustarastaan pakahduttavan konsertin, mikä siivitti lävistämistä varsin suloisesti.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Korukoplan työnäyte: violetit kolmiot

Kolme rohkeaa koekaniinia ottivat osaa Korukoplaan ja napoivat lähettämistäni käsintehdyistä polymeerisavihelmistä kukin omanlaisensa korut.

Jokainen sai 12 violettia kolmion muotoista helmeä, joista he rakensivat mieleisensä lopputuloksen. On mielenkiintoista ihastella erilaista designia ja huomata, miten moneksi yhdestä ja samasta helmestä voi olla.

Ja tällaisia nämä ihanaiset olivat työstäneet:

Ensimmäisen korusetin askarteli Anna. Hän yhdisti kolmioihin ametisteja, lasihelmiä, hopeaa ja satiinia. Lopputulos on ihana! Rannekorun lukossa roikkuva pisara on hieno yksityiskohta. Ja rusetti kruunaa kaiken, se tekee setistä ylellisen!

Toisen setin teki Ninni, joka lisäsi säihkettä kirkkailla ja roosan värisillä helmillä. Mukaan pääsi kaunis riipuskin. Korvakorut saivat suloiset hatut! Ninni osaa yhdistää helmien sävyjä ihanasti, ja tässä tummien helmien kevennys onnistuu loistavasti.

Marjo sommitteli korun, jossa on aiemmin tekemäni ristiriipus. Kristallit tuovat mukaan kaunista kimmellystä, ja antrasiitin värisen korumetallin käyttö on mainion tyylikäs ratkaisu! Värisävyt tukevat toisiaan ja kokonaisuus on rauhallisen harmoninen.

Kiitos teille, designerit! :-)

Mielelläni kuulisin (lukisin), kiinnostaako käsityöblogien pitäjiä tällainen korukoplailu jatkossakin. Että kokeillaanko joskus toisenkin kerran?

Korukoplan "säännöt" löydät täältä.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Salanapoja iskee jälleen

Olen salanapoja. Iltamyöhään pimeän turvin hiivin korutarvikelipastolleni. Käännän sen oikein päin, siis laatikkopuoli pois seinään nojaamasta.

Poistan ensin pystysuoran ilmastointiteipin laatikkojen edestä. Sitten vedän vaakasuorat ilmastointiteipit yksitellen irti jokaisen laatikon vetoaukosta. Polymeerisavet, leikkuuterät, musteet, helmet esiin ja avot - napominen voi alkaa.

Oi sitä aikaa, jolloin Metrinen ja Puolimetrinen ovat siinä iässä, ettei kaikkea tarvitse laittaa suuhun. Metrinen on kunnostautunut korutarvikelipaston kanssa niin, että osaa kääntää sen ja irrottaa teipit, mutta siinä vaiheessa lain koura ehtii väliin. Varotoimenpiteet ovat tarpeen, sillä Metrinen on useamman kerran nauttinut itsetehdystä siemenhelmisateesta.

Ehkä ne pituuskasvavat jonakin päivänä niin, että voimme kaikki yhdessä askarrella päivänvalossa.

Sitä odotellessa pukkaa violettia kalsarikuviota. Kaulakorun helmet lakkasin kiiltäväksi, korvakorujen ja rintakorujen pinta on matta. Ehkä lakkaan nekin, ehkä en. Lakkaus muuttaa helmen luonnetta, joten täytyy vielä miettiä.

Kalsarikuvio ei ole ihan niin työläs kuin miltä se näyttää. Suunnitteluvaiheessa täytyy vain muistaa ottaa mukaan tarpeeksi erilaisia ja toisiinsa sopimattomia värejä, jotta valmiin kuvion kontrastit toimivat.

Jämäpaloista ei millään raaski tehdä täyttöhelmiä, joten ne päätyvät sitten yksinkertaisiksi rinta- ja korvakoruiksi, kuten tässä.
Related Posts with Thumbnails